Itävallan moottoritiet ja Grosslocknerin alppitie
Moottoriteitä ja tunneleita
Itävallassa on erittäin kattava moottoritieverkosto, joka on kaikkiaan 1700 kilometrin pituinen, ja lisäksi siellä on moottoriliikenneteitä noin 500 kilometrin verran. Suurien korkeuserojen vuoksi Itävaltaan on jouduttu rakentamaan tieverkoston vuoksi yli 150 tunnelia, ja niistä pisin on 14 kilometrin pituinen Arlbergin tunneli. Itävallassa on tälläkin hetkellä suunnitteilla useita kymmeniä uusia tunneleita, vaikka varsinaisia uusia moottoriteitä ei ole rakenteilla.
Itävallassa moottoritiet ovat maksullisia, ja jotta niillä saa ajella, on ostettava Autobahnvignette -kortti, jota on saatavilla 10 päiväksi, 2 kuukaudeksi tai 1 vuodeksi. Päivän maksu on joitakin euroja riippuen matkan pituudesta, kuukausimaksu puolestaan noin 50 euroa. Moottoriteiden varsilla on paitsi hyvin tankkauspisteitä, myös palvelevia huoltoasemia ja pysähdyspisteitä sekä esimerkiksi motelleja yöpymistä varten.
Koska Itävallan moottoritiet kulkevat melkoisen paljon läpi pitkienkin tunneleiden, ei niissä maan upeiden jylhien maisemien katselu välttämättä onnistu parhaimmillaan. Tämän vuoksi siellä kannattaakin cruisailussa suosia enemmän pikkuteitä. Ne ovat toki mutkaisempia ja kapeampia, joskus hankaliakin ajella eivätkä välttämättä aina yhtä hyväkuntoisia kuin uudemmat isot tiet, mutta kiertelevät mukavien idyllisten pikkukylien läpi ja maisema
t ovat varmasti henkeäsalpaavia.
Alppitie
Itävallassa kulkee kaunista vuoristomaisemaa halkoen Grossglockner Hochalpenstrasse, eli Grosslocknerin alppitie. Reitin pituus on viitisenkymmentä kilometriä, mutta maisemia ihaillessa ja pysähdellessä matkaan saa helposti kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Tie on erinomaisen hyväkuntoinen, ja helppo ajettava vaikka onkin kaarteleva ja mutkissa ahdas. Mutta rauhallisuudella ja ottamalla muut tien käyttäjät huomioon pärjää kyllä hankalisssakin kohdissa mainiosti. Alppitie on Itävallan korkeimmalla kulkeva päällystetty tie.
Alppitiellä kulkee autoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden lisäksi myös polkupyöräilijöitä, joilla täytyy olla kyllä kunto kohdillaan tien jyrkissä nousuissa polkiesssa. Grosslocknerin alppitiellä onkin pyöräilty Italian ympäriajoa kaksikin kertaa, viimeksi vuonna 2011.
Reitin varrella on paljon henkeäsalpaavan upeita luonnonnähtävyyksiä, kuten vesiputouksia, rotkoja ja lumihuippuisia vuoria. Pysähdyspaikkoja on autoille runsaasti, ja myös kahviloita ja muita turisteille palveluita tarjoavia paikkoja osuu matkan varrelle. Pääkohde reitillä on Edelweispitzen näköalapaikka, joka sijaitsee noin 2 500 metrin korkeudella merenpinnasta. Parkkipaikkoja huipulla on niukasti, joten sinne pääs
yä saattaa joutua odottelemaan hetken. Ja viimeinen nousu huipulle on ajettava varoen, sillä tie sinne on hyvin kapea ja mutkainen. Mutta näköala huipulta kaikkiin suuntiin on vaivannäön arvoista.
Grosslocknerin alppitie kääntyy Edelweisspitzestä lähtiessä laskuun Hochtorin tunnelin jälkeen. Liikenneympyrästä pääsee halutessaan kahdeksan kilometrin pituiselle ylimääräiselle lenkille, jonka päässä on vesiputouksien ja idyllisen lammen jälkeen Kaiser-Franz-Josefs-Höhen -näköalapaikka. Tämä näköalapaikka onkin suosittu turistikohde, sillä siellä on nähtävissä vielä jäljellä olevaa Pasterzen jäätikköä, joka on viimeisen 150 vuoden aikana kutistunut melkein puolta pienemmäksi.
Kaiser-Franz-Josefs-Höhen -näköalapaikalla näkyy myös Grosslocknerin kaksoishuippu, ja siellä on muun muassa mäkijuna, jolla pääsee katsomaan jäätiköä lähempääkin. Näköalapaikka on saanut muuten nimensä keisarinna Sissin puolison Frans Joosefin mukaan, ja hänen muistolleen on paikkaan pystytetty myös patsas. Hochtorin tunnelin jälkeisestä liikenneympyrästä pääsee toiseen suuntaan lähdettäessä Heiligenblutin kylään, jonka sanotaan olevan Itävallan kauneimpia kyliä. Se on perinteinen alppitalojen muodostama kylä vehreässä notkossa lumihuippuisten vuorien välissä. Kylän kahvilassa voi käydä nauttimassa vaikkapa kupin kuumaa kaakaota ja palan omenastruudelia ennen cruisailun päättymistä.